Surprise, surprise!

Tänään heräsin uuteen päivään onnellisena. Olen tehnyt kahdeksan päivän putkea töissä ilman vapaita ja olin ihan loppu kun kolmen päivän vapaat alkoivat. Koko keho huusi lepoa ja juokseminen tuotti tuskaa, kunnes muistin että, jestas, tarvitse magnesium ja kalsium -lisää. Löysin xylitolilla makeutetun magnesium ravintolisän, jota olen nyt ahkerasti popsinut ja en tiedä onko lepo vai magnesiumin popsiminen syynä mutta tänä aamuna lenkki kulki kevyemmin pitkään aikaan!


Täytän tänään vuosia. Eilen yllätyin iloisesti kun oven takana seisoi lempiserkkuni miesystävänsä kanssa, kukkapuskan ja samppanjapullon kera. Kahvittelimme ja kun vieraat valuivat kotiin, oli edessä uusi yllätysvierailu, minun kaksi muuta rakasta serkkua, jotka asuvat lähellä, tulivat käymään kakku ja kuohuviini sylissään. 

Kaunis serkkuni ja minä, taas vuoden vanhempi, vaan ei viisaampi..

Viime vuonna pidin juhlat ystävilleni ja sukulaisille mutta tänä vuonna halusin vaan vetäytyä omiin oloihin. Olen jokseenkin surullinen, että joudun viettämään synttäreitäni ilman kanukkia mutta toisaalta tosi onnellinen, että sain tänään viettää sekä syntymäpäivää että äitienpäivää tyttäreni kanssa. Poika oli yökylässä isällään.

tyttären kanssa herkuttelimme ulkosalla tänään

Viime vuonna sain ihanan kukkalähetyksen kanukilta; valkoisia liljoja, joita rakastan yli kaiken. Emme olleet silloin vielä tavanneet, ja minusta kukkien lähettäminen oli romanttisin teko ikinä! Tänä vuonna odotin hieman samanlaista lähetystä kanukilta, turhaan. Kun kanukki sitten soitti onnitellaaksen minua tänään purskahdin itkuun ja valitin puhelimessa miten hän ei edes vaivautunut lähettämään onnittelukorttia minulle ja eikö hän enää rakasta minua..

viime vuoden kukkalähetys

Kanukki oli pahoillaan ja myönsi mokanneensa. Puhelun aikana selvisi kuitenkin, että hän  oli ottanut yhteyttä serkkuihini, ja pyytänyt heitä käymään luonani, koska ei itse voinut viettää syntymäpäivää kanssani. Jos se ei ole rakkauden osoitus, niin mikä sitten? 


Ensitapaamisella Torontossa sain häneltä Pandoran käsikorun, joka on ainoa koru,jota käytän. Työssäni en voi käyttää muita koruja kuin korvakoruja ja kanukilta saama käsikoru on minulle kaikkein rakkain. Puen sen ranteen ympärilleni, joka kerta kun tapaan ystäviäni. Minusta on hassua, että hän oli valinnut minulle korun, joka on tanskalaista muotoilua, tosin Thaimaassa tehty. Olen aina pitänyt tanskalaisista koruista, ja sitähän kanukki ei silloin tiennyt.

Rakkain koruni, jossa miehen keräämiä "charms"