Surprise, surprise!

Tänään heräsin uuteen päivään onnellisena. Olen tehnyt kahdeksan päivän putkea töissä ilman vapaita ja olin ihan loppu kun kolmen päivän vapaat alkoivat. Koko keho huusi lepoa ja juokseminen tuotti tuskaa, kunnes muistin että, jestas, tarvitse magnesium ja kalsium -lisää. Löysin xylitolilla makeutetun magnesium ravintolisän, jota olen nyt ahkerasti popsinut ja en tiedä onko lepo vai magnesiumin popsiminen syynä mutta tänä aamuna lenkki kulki kevyemmin pitkään aikaan!


Täytän tänään vuosia. Eilen yllätyin iloisesti kun oven takana seisoi lempiserkkuni miesystävänsä kanssa, kukkapuskan ja samppanjapullon kera. Kahvittelimme ja kun vieraat valuivat kotiin, oli edessä uusi yllätysvierailu, minun kaksi muuta rakasta serkkua, jotka asuvat lähellä, tulivat käymään kakku ja kuohuviini sylissään. 

Kaunis serkkuni ja minä, taas vuoden vanhempi, vaan ei viisaampi..

Viime vuonna pidin juhlat ystävilleni ja sukulaisille mutta tänä vuonna halusin vaan vetäytyä omiin oloihin. Olen jokseenkin surullinen, että joudun viettämään synttäreitäni ilman kanukkia mutta toisaalta tosi onnellinen, että sain tänään viettää sekä syntymäpäivää että äitienpäivää tyttäreni kanssa. Poika oli yökylässä isällään.

tyttären kanssa herkuttelimme ulkosalla tänään

Viime vuonna sain ihanan kukkalähetyksen kanukilta; valkoisia liljoja, joita rakastan yli kaiken. Emme olleet silloin vielä tavanneet, ja minusta kukkien lähettäminen oli romanttisin teko ikinä! Tänä vuonna odotin hieman samanlaista lähetystä kanukilta, turhaan. Kun kanukki sitten soitti onnitellaaksen minua tänään purskahdin itkuun ja valitin puhelimessa miten hän ei edes vaivautunut lähettämään onnittelukorttia minulle ja eikö hän enää rakasta minua..

viime vuoden kukkalähetys

Kanukki oli pahoillaan ja myönsi mokanneensa. Puhelun aikana selvisi kuitenkin, että hän  oli ottanut yhteyttä serkkuihini, ja pyytänyt heitä käymään luonani, koska ei itse voinut viettää syntymäpäivää kanssani. Jos se ei ole rakkauden osoitus, niin mikä sitten? 


Ensitapaamisella Torontossa sain häneltä Pandoran käsikorun, joka on ainoa koru,jota käytän. Työssäni en voi käyttää muita koruja kuin korvakoruja ja kanukilta saama käsikoru on minulle kaikkein rakkain. Puen sen ranteen ympärilleni, joka kerta kun tapaan ystäviäni. Minusta on hassua, että hän oli valinnut minulle korun, joka on tanskalaista muotoilua, tosin Thaimaassa tehty. Olen aina pitänyt tanskalaisista koruista, ja sitähän kanukki ei silloin tiennyt.

Rakkain koruni, jossa miehen keräämiä "charms"

Here we are!

Kanada, täällä ollaan! Kaksi viikkoa on vierähtänyt todella nopeasti ja olemme pojan kanssa nauttineet suunnattomasti olostamme täällä Atlantin toisella puolella. Kevät on täällä jo pitkällä, ei lunta, eikä pakkasta ja olen suunnattoman onnellinen siitä, että saan käydä juoksulenkillä ilman talvitamineita. Ei tarvitse tarpoa lumiloskassa ja kävelytiet ovat todella hyvässä kunnossa.


Pääsiäislauantai vierähti mukavasti  kävellen pitkin Queen streetiä aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kaupunki oli täynnä ihmisiä ja kaikki näyttivät nauttivan olostaan. Paluumatkalla kotiin saimme kunnon naurut aikaan pojan kanssa kun ajoimme ruokakaupun ohi, joka oli varusteltu kyltillä " Afghanistan supermarket". Kanukki pudisteli päätään, se ei aina ymmärrä meidän huumoria.


Paikallisessa ruokakaupassa asioiminen tuottaa ajoittain ongelmia. Etsin puoli tuntia turhaan tuoretta hiivaa, kunnes kysyin neuvoa eräältä toiselta asiakkaalta, joka osasi kertoa, että tuore hiiva on organic food -hyllyssä, jos sitä ylipäätään myydään. No ei myyty. Jouduin tyytymään kuivahiivaan, joka osoittautui oikein tehokkaksi. Nosti pizzataikinan hienosti. Tuoreet hedelmät ja vihannekset punnitaan kassalla tai ne myydään 2 kpl:een yhteishintaan. Kassa yleensä pakkaa ruokatavarat nätisti kassiin, joten palvelu pelaa!


Etsin myos turhaan pieniä tomaattipyree purkkeja, kun en aina jaksa muistaa että tosiaan, täällä kaikki on suurta ja tomaattipyreekin oli pakattu isoon purkkiin. Juoksevaa margariinia ei myydä missään, josta sainkin loistavan maahantuonti idean! Ruoka on mielestäni aika kallista, tonnikalapurkki esimerkiksi, maksaa noin 5-6 CAD ja maitotuotteet ovat aika hintavia, puhumattakaan tuoreesta lihasta ja kalasta.

Lempiravintola Denny's, Niagara Falls by nite

Kanukit ovat mielestäni ystävällisiä mutta aika varautuneita. Voisin jäädä tänne pysyvästi jo nyt! 

Pientä säätöä

Kohti kevättä mennään, päivät pitenevät ja toivon kipinä alkaa heräämään henkiin! Tällä viikolla sain hyviä uutisia Kanadasta, ja asiat alkavat ehkä vihdoinkin menemään eteenpäin haluamallani tavalla. En ole juuri jaksanut opiskella CRNE:n testiä varten, kun olen ajatellut suorittavani testin vasta lokakuussa (kesäkuussa olen töissä) ja siihen on vielä pitkä matka. Allekirjoitin uuden työsopimuksen (sijaisuuden) heinäkuun loppuun asti, koska ajattelin että viimeistään elokuussa olisimme valmiit jättämään hyvästit kotimaalle. On hieman stressaavaa kun ei oikein uskalla suunnitella mitään pidemmän päälle täällä Suomessa. Yritän elää päivä kerrallaan, mutta takaraivossa on koko ajan ajatus siitä, että lähdemme kohta ja toivottavasti pysyvästi Kanadaan.


Olen pikkuhiljaa alkanut hankkiutumaan eroon tavaroistani. Tänään favo serkku osti pois kolme käyttämätöntä Longchampin laukkuani ja huutonetissä on jo joku huutanut pari yöpöytää, jotka minulla on siellä myynnissä. En halua ottaa mukaan mitään huonekaluja Kanadaan mutta muutamia astioita ja sisustusesineitä ja tauluja aion raahata Atlantin toiselle puolelle.


Kävimme ihastelemassa (tai siis minä ihastelin, kanukki ihmetteli) Marimekon mukeja ja lautasia viimeksi kun kanukki kävi täällä Joulukuussa ja ehdotin että aloittaisimme jo nyt sopivien kahvimukien (suomalaisen) keräämisen. Mutta kun kanukin mielestä kaikki mukit olivat niin pieniä! Mistään astiastosta ei löytynyt tarpeeksi isoa mukia, jonka hän olisi kelpuuttanut. Kanadalaiseen tapaan kahvi juodaan jättimukista, joita ei juuri Suomesta löydy (ja hyvä näin, koska itse en noista jättimukeista välitä). Niinpä mukit jäivät ostamatta kun emme päässeet yhteisymmärrykseen mukien koosta (tai no sanotaanko näin, ettei kanukki ollut samaa mieltä kanssani).

Marimekko, here we come!

No, minähän kävin hakemassa haluamani Marimekon retro mukit kaupasta. Ja uusista mukeista kanukkikin saa opetella juomaan kahvinsa. "Jos minä jätän kotimaani, ystäväni ja sukulaiseni muuttaakseni sinun luoksesi Atlantin toiselle puolelle, niin kait sinä voit vähän joustaa pikkuasioiden suhteen"..tää on mun valttikortti, jonka otan esille tarpeen tullen kun haluan saada tahtoni läpi. On toiminut tähän asti aika hyvin.


Todettakoot että sen verran olen minäkin antanut periksi että olen kanukin toiveesta hankkinut meille Riedelin viinilaseja. Nämä lasit kun olivat minulle täysin tuntemattomia siihen asti kunnes kävimme Stockan lasitavara osastolla, jossa näitä laseja siis oli myynnissä ja muru piti minulle pienoisen esitelmän siitä, miten näissä laseissa viinin maku tulee esille parhaiten. Ei auttanut minun vakuuttelut siitä, miten hyvin Iittalan lasit ajavat saman asian. Niinpä tässä viime viikolla kävin Anttilan tavaratalossa, jossa nämä lasit olivat tarjouksessa ja hankin niitä kokonaiset kahdeksan kappaletta. Että kyllä suomineitokin osaa tarpeen vaatiessa joustaa. Yhden lasin olen jo ottanut käyttöön, muut ovat paketissa, odottamassa Kanadaan pääsyä omistajansa kanssa.

Riedel vs. Iittala competition, yes Riedel won

Tasan viikon kuluttua Kanadan VIP saapuu Suomeen. Voi sitä onnea ja riemua kun jälleen kohtaamme lentokentällä! Tällä kertaa saan pitää hänet itselläni kokonaiset kaksi viikkoa!

Kulttuurierot

Muistan miesystävän olleen ymmällään käydessään Suomessa ensimmäistä kertaa, kun esim. ulkona kävellessämme kukaan vastaantulijoista ei ottanut meihin katsekontaktia. Ehkä olen niin tottunut suomalaiseen välimpitämättömyyteen, etten ole edes ajatellut koko asiaa. Itse asiassa kanukki oli ihan tuohtunut, ja oli sitä mieltä (ja on edelleen), että suomalaiset ovat niin itsekkäitä, etteivät edes viitsi huomioda muita ihmisiä vaan suuntaavat katseensa mielummin muualle ja tarkemmin ajateltuna, onhan tuossa väitteessä jotain perää. Niinpä aina ystävällinen ja positiivinen kanadalainen mieheni otti oikein asiakseen aloittamalla tervehtimään jokaista vastaantulijaa. Hän siis nyökkäsi kohteliaasti (melkein) kaikille vastaantulijoille (jätti tosin kohteliaasti tervehtimättä nuoret naiset ja lapset, ettei vaan kukaan syyttäisi epäasiallisesta käytöksestä) ja yllätyksekseni aika moni suomalainen (ja joka ikinen ulkomaalaista syntyperää oleva) tervehti häntä takaisin. Mission completed! 

Muistan kyllä kun itse muutin aikuisena Ruotsin länsirannikolta Suomeen ja iloisesti tervehdin tuntemattomia ihmisiä (kuten naapureita tai linja-autokuskeja) ja usein sain osakseni paheksuvia katseita ("vttuuks mulle hymyilet!?") takaisin, niin jossain vaiheessa aloin itsekin olemaan vähemmän iloinen. Maassa maan tavalla?

Risteily Tallinnaan

Ja minua ihmetyttää edelleen niin monen aikuisen (ja lapsen) sanan KIITOS jättämättä lausminen! Olen myös usein esimerkiksi kaupan kassalla ihmetellyt kun "ole hyvä" -sanan vastalauseeksi  ei lausuta  "kiitos", joskus sanotaan kiitoksen sijasta "no niin". Mikä ihmeen "no niin?" Lapsilleni olen aina iskostanut pienestä pitäen, että sanat "kiitos, ole hyvä" ja itsensä esitteleminen kädestä pitäen ja toista silmiin katsoen, ovat perusjuttuja, ja kuuluvat siis perussivistykseen. Myös työpaikalle on sattunut työkavereita jotka eivät sano mitään kun tulevat esim. aamulla töihin. Siis onko hyvän huomenen toivottaminen niin ylitsepääsemättömän vaikeaa? 


Tänään sain osan suomalaisten itsekkyydestä kun autoni ei suostunut käynnistymään ruokakaupan parkkipaikalla ja tarvitsin virtaa toisesta autosta. Pysäytin ehkä parikymmentä ohikulkijaa (suurin osa miehiä) ja pyysin heiltä apua. Kukaan ei halunnut auttaa. Olin tyrmistynyt. No, sain vihdoin mekaanikkoni kiinni ja hän tuli apuun. Kerroin tämän kanukille, joka huokaili syvään ja kertoi, ettei Kanadassa tällaista voisi koskaan tapahtua. Aina löytyy avuliaita auttamaan ja varsinkin naista pulassa!

Kanadassa ystävällisyys tarttuu. Minusta on ihanaa kun minulle vieras ihminen kutsuu minua sanoilla "honey", "dear" tai tulee kehumaan vaikkapa kenkiäni tai vaatetustani. Ei sillä nyt ole niin väliä onko niiden sanojen takana nyt sen suurempaa merkitystä. Suomessa näihin kohteliaisuuksiin ei ole kovin tottunut mutta niiden kuuleminen saa aina hyvälle tuulelle. Kanukki kehuu minua päivittäin. Olen hänen mielestä "maailman kaunein, fiksuin, hauskin" jne ja hän huomaa heti jos olen esim. käynyt kampaajalla tai lakannut kynteni (ja vieläpä Skypessä!). Hänen seurassaan tunnen ensimmäistä kertaa olevani todella jotain erikoista, mitä aikaisemmista suhteista suomalaisten miesten kanssa on puuttunut ja jota jäin kaipaamaan!  

Uskallanko väittää että Suomessa on todella harvoja herrasmiehiä (tai sit ne eivät ole vaan minun kohdalle osuneet)? On ihanaa kun mies avaa minulle auton oven ja laittaa takin päälleni, tai muistaa kertoa kuinka erityisen kauniilta tänään näytän (vaikka olen juuri herännyt ja näytän linnunpelättimeltä). Suomalaisista miehistä on jonkun verran kokemuksia ja ainakaan he eivät latele kohteliaisuuksia kovin usein tai jos niitä joskus lausuu, ne kommentit lausutaan yleensä muutaman promillen humalatilassa ja kuulostavat suurinpiirtein tältä; "Vttu kun oot kaunis". 


Toinen asia, joka herätti kummastusta kanukissa oli aamuristeily Tallinnaan. Hän ei voinut millään ymmärtää miksi kaikki joivat niin paljon kaljaa..aamulla! Kerroin että suomalaiset ovat yleensä niin ujoja, että osaavat rentoutua vasta muutaman lasillisen (tai tuopin) jälkeen. Viimeksi kun lensin Helsingistä Frankfurtin kautta Torontoon, lentokoneessa vierustoveri ei tehnyt elettäkään kun saavuin istumaan hänen viereensä ja arvelin hänen olleen saksalainen ulkonäön perusteella. Mutta..arvasin heti hänen olleen suomalainen kun lentoemäntä saapui juomakärryn kera ja tämä mies tokaisi; "one beer". Ei please sanaa käskyn jälkeen, että "saisinko yhden oluen" vaan juuri suomalaisittain lyhyesti ja ytimekkäästi käskymuodossa. Kahden oluen jälkeen tämä matkustaja osoittautui hyvin puheliaaksi ja hauskaksi matkaseuraksi. 

Ei syytä epätoivoon!

Tällä viikolla purin taas mieltäni kanukille Skypessä (olisiko asialla ollut mitään tekemistä sen kanssa, että kävimme keskustelua kello 03:00 Suomen aikaa..?). Kanadalainen poikaystäväni joutui lohduttamaan tätä joskus melankoliaan ja epätoivoon joutunutta Suomi neitoa taas jälleen kerran. Keskustelu sujui kutakuinkin näin; "Mitä jos en saakaan oleskelulupaa Kanadaan? Mitä jos vaikka lääkärintarkastuksessa ilmenee, että sairastan jotain parantumatonta tautia? Olen niin vanhakin, apua, jos ne (=lue Immigration) pitävät mua liian vanhana ja eivät tämän takia halua minua maahan? Mitä jos poliisirekisteriotteesta selviääkin, että olen rikollinen, kun mulla on niitä ylinopeussakkoja vuosien takaa..APUA!" Kanadan oleskelulupaa hakiessa tarvitsee siis tilata poliisilta rekisteriote, jossa selviää, ettei ole rikollista taustaa ja käydä lääkärintarkastuksessa, jossa selviää, ettei sairasta mitään tartuttavaa tautia. Jep, Kanada valikoi maahanmuuttajansa!


Näin miehen ilmeestä että, "aha, taas se alkaa". Mies yritti parhaansa mukaan lohdutella minua yltiöpositiivisella asenteellaan toteamalla; "there´s no IF, sweetheart, we were meant to be together, nothing´s gonna stop you to get a PR" (=pysyvä oleskelulupa).


Olen kärsimätön luonteeltani. Haluaisin saada oleskeluluvan viikossa, anomalla sähköpostitse maahanmuuttovirastosta oleskelulupaa, tyyliin: "Hei, nimeni on Riitta, olen suomalainen ja tästä ylpeä, olen myös sairaanhoitaja (eiks teillä ole niistä pulaa?), osaan myös puhua hieman ranskaa (aikamoinen meriitti, eikö vain?) ja sopeudun helposti minne tahansa. Minulla on teille kanadalaisille paljon opetettavaa (ai niin kun mitä..no kyllä mä jotain keksin?) ja haluan muuttaa maahanne pysyvästi. PS, voisitteko mielellään vastata viikon sisällä, jotta osaisin varautua varaamaan lennot ja sanoa irti asuntoni?  Onneksi kanukki on äärimmäisen kärsivällinen ja osaa suhtautua mielenpurkauksiini jo kylmän rauhallisesti. Tosin hän on todennut, että kesään mennessä olisi mukava jos minä ja poikani jo asuisimme hänen luonaan. Ja tähän on siis tähdättävä! 


Käyn lähes päivittäin lukemassa muiden tulevien maahanmuuttajien tarinoita ja kysymyksiä Canada forumilla. Sieltä saa ihan oikeasti hyviä neuvoja ja myös tukea. Olen huomannut olevani foorumin kenties ainoa pohjoismaalainen. Useammat tulevat maahanmuuttajat ovat kotoisin Intiasta, Pakistanista, USA:sta ja Afrikasta sekä Aasiasta. Tilasin netistä myös sairaanhoitajien CRNE
(registered nurses examination) preppaus kurssin. Toimii siten, että pääsen tunnuksillani nettikurssin sivulle ja sieltä testikysymyksiin, joita voin siis tehdä rajattomasti 3:n kuukauden aikana. Kun olen tehnyt testin, lähetän sen eteenpäin, ja saan sen korjattuna takaisin. Kysymykset ovat sivuston mukaan samanlaisia kuin mitä siellä oikeassa CRNE testissä tullaan kysymään. Harjoittaessaan sairaanhoitajan ammattia Kanadassa, ei riitä pelkästään englanninkielisten koulu- ja työtodistusten lähettäminen, vaan paikan päälle pitää siis matkustaa ja tehdä toi CRNE testi ja sekin tietysti maksaa. Olen testiä tehdessäni huomannut, että joo, ehkä minun pitää hieman hiota tuota  englanninkielistä lääketieteellistä sanastoa.