Pientä säätöä

Kohti kevättä mennään, päivät pitenevät ja toivon kipinä alkaa heräämään henkiin! Tällä viikolla sain hyviä uutisia Kanadasta, ja asiat alkavat ehkä vihdoinkin menemään eteenpäin haluamallani tavalla. En ole juuri jaksanut opiskella CRNE:n testiä varten, kun olen ajatellut suorittavani testin vasta lokakuussa (kesäkuussa olen töissä) ja siihen on vielä pitkä matka. Allekirjoitin uuden työsopimuksen (sijaisuuden) heinäkuun loppuun asti, koska ajattelin että viimeistään elokuussa olisimme valmiit jättämään hyvästit kotimaalle. On hieman stressaavaa kun ei oikein uskalla suunnitella mitään pidemmän päälle täällä Suomessa. Yritän elää päivä kerrallaan, mutta takaraivossa on koko ajan ajatus siitä, että lähdemme kohta ja toivottavasti pysyvästi Kanadaan.


Olen pikkuhiljaa alkanut hankkiutumaan eroon tavaroistani. Tänään favo serkku osti pois kolme käyttämätöntä Longchampin laukkuani ja huutonetissä on jo joku huutanut pari yöpöytää, jotka minulla on siellä myynnissä. En halua ottaa mukaan mitään huonekaluja Kanadaan mutta muutamia astioita ja sisustusesineitä ja tauluja aion raahata Atlantin toiselle puolelle.


Kävimme ihastelemassa (tai siis minä ihastelin, kanukki ihmetteli) Marimekon mukeja ja lautasia viimeksi kun kanukki kävi täällä Joulukuussa ja ehdotin että aloittaisimme jo nyt sopivien kahvimukien (suomalaisen) keräämisen. Mutta kun kanukin mielestä kaikki mukit olivat niin pieniä! Mistään astiastosta ei löytynyt tarpeeksi isoa mukia, jonka hän olisi kelpuuttanut. Kanadalaiseen tapaan kahvi juodaan jättimukista, joita ei juuri Suomesta löydy (ja hyvä näin, koska itse en noista jättimukeista välitä). Niinpä mukit jäivät ostamatta kun emme päässeet yhteisymmärrykseen mukien koosta (tai no sanotaanko näin, ettei kanukki ollut samaa mieltä kanssani).

Marimekko, here we come!

No, minähän kävin hakemassa haluamani Marimekon retro mukit kaupasta. Ja uusista mukeista kanukkikin saa opetella juomaan kahvinsa. "Jos minä jätän kotimaani, ystäväni ja sukulaiseni muuttaakseni sinun luoksesi Atlantin toiselle puolelle, niin kait sinä voit vähän joustaa pikkuasioiden suhteen"..tää on mun valttikortti, jonka otan esille tarpeen tullen kun haluan saada tahtoni läpi. On toiminut tähän asti aika hyvin.


Todettakoot että sen verran olen minäkin antanut periksi että olen kanukin toiveesta hankkinut meille Riedelin viinilaseja. Nämä lasit kun olivat minulle täysin tuntemattomia siihen asti kunnes kävimme Stockan lasitavara osastolla, jossa näitä laseja siis oli myynnissä ja muru piti minulle pienoisen esitelmän siitä, miten näissä laseissa viinin maku tulee esille parhaiten. Ei auttanut minun vakuuttelut siitä, miten hyvin Iittalan lasit ajavat saman asian. Niinpä tässä viime viikolla kävin Anttilan tavaratalossa, jossa nämä lasit olivat tarjouksessa ja hankin niitä kokonaiset kahdeksan kappaletta. Että kyllä suomineitokin osaa tarpeen vaatiessa joustaa. Yhden lasin olen jo ottanut käyttöön, muut ovat paketissa, odottamassa Kanadaan pääsyä omistajansa kanssa.

Riedel vs. Iittala competition, yes Riedel won

Tasan viikon kuluttua Kanadan VIP saapuu Suomeen. Voi sitä onnea ja riemua kun jälleen kohtaamme lentokentällä! Tällä kertaa saan pitää hänet itselläni kokonaiset kaksi viikkoa!